Oppiiko vanha koira uusia temppuja eli onko muutos mahdollinen?

Syksyn aloitus on perinteisesti aikaa, jolloin moni miettii, millaisia muutoksia haluaa elämäänsä. Mitä uutta kaipaan ja tarvitsen? Toiset etsivät elämäänsä jotakin lisää; uutta ja virkistävää, toiset vähentämistä; rauhoittumista ja tasapainoa. Jotkut onnistuvatkin saamaan elämäänsä kaivatun muutoksen, mutta monet palaavat nopeasti takaisin entiseen.

Myös jokainen, joka hakeutuu terapiaan (tai työnohjaukseen), kaipaa jonkinlaista muutosta elämäänsä. Joskus toive ja tavoitteet ovat selkeänä mielessä, mutta aika usein niitä myös aletaan vasta hahmotella yhdessä.

Kauanko tässä menee, saattaa joku kysyä terapiaa aloittaessaan. Kauanko kestää, ennen kuin helpottaa, ennen kuin jokin muuttuu? Vastausta on tietenkin mahdotonta antaa, mutta usein vastaan, että muutoksessa kestää lähes aina kauemmin kuin toivoisi ja pidempään kuin luulisi. Asiat kypsyvät hitaasti. Matka oivalluksesta arjen konkreettiseen muuttumiseen ja uudenlaiseen kokemukseen on usein kiemurainen. Siinä tarvitaan monta tuumaustaukoa, levähdyspaikkaa, eväshetkeä ja rinnallakulkijaakin.

Tämän ymmärtäminen myös auttaa. Matkantekoon kuuluukin monenlaisia vaiheita. Kulkija tietää suurin piirtein, mihin tai mitä kohti on menossa, mutta kiirettä ei tarvitse pitää. Kyseessä ei ole oikeaoppinen suoritus vaan prosessi, jota pitääkin uteliaana kummastella, ja joka saakin aiheuttaa monenlaisia - vaikeitakin - tunteita ja joka matkan taittuessa muuttaa omaa sisintä. Matka ei kuitenkaan muuta itseä joksikin toiseksi vaan yhä selvemmin omaksi itseksi.

Jokainen meistä syntyy omanlaisellaan potentiaalilla varustettuna. Meissä on yksilölliset psykologiset, fysiologiset ja sosiaaliset asetukset tai valmiudet ja siten myös taipumus niiden toteuttamiseen. Se missä ja kenen kanssa kasvamme, vaikuttaa kuitenkin suuresti niiden ilmenemiseen ja kehittymiseen.

Jos riittävästi saamme sitä, mitä tarvitsemme - eli suojaa ja ravintoa, hyväksyntää, rakkautta, tukea, rohkaisua, tunnustusta ja sopivasti haasteita - nämä hyvät idut meissä pääsevät kasvamaan, kehittymään ja lopulta kukoistamaan ja tuottamaan hedelmää. Eikä nyt havitella täydellisiä kasvuolosuhteita, riittävän hyvä riittää.

Hyvän puute kuitenkin tukahduttaa kasvun.

Varhaisilla kokemuksilla on siis suuri merkitys persoonallisuutemme kehittymiseen. Hoiva on edellytys sille, että myöhemmille ihmissuhteille ja hyvälle itsetunnolle muodostuu vakaa perusta. Jos jäämme tätä riittävän hyvää hoivaa vaille, alamme suhtautua toisiin joko välttelevästi tai ristiriitaisesti ja ahdistuneesti. Lähtökohtaisesti nämä suhtautumistavat syntyvät suojaamaan sisintämme, mutta ne muuttuvat turvarakennelmista esteiksi, kun emme enää pysty erottamaan, milloin nämä puolustusmekanismit ovat hyödyksi ja milloin haitaksi.

Ja nyt palataan takaisin alun kysymykseen: onko muutos mahdollinen?

On! 

Vaikka varhaisten kokemustemme myötä meihin on rakentunut tietynlainen perustus, voimme aina kasvaa ja kehittyä. Vaikka meissä yhä vaikuttaa perimä, aiemmat kokemuksemme ja ulkoiset olosuhteet, jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja valintoihinsa.

Determinismiä tai syy-seuraus-suhteiden vääjäämättömyyttä tasapainottaa vapaa tahto. Oman tahdon vahvistuminen onkin yksi terapia(tai muutos-)prosessin olennaisia asioita. Oma tahto vahvistuu, kun alkaa selvemmin ymmärtää omaa taustaansa, tarpeitaan ja toiveitaan. Ymmärtäminen on tärkeä askel sitä kohti, että alkaa kokea voivansa itse vaikuttaa asioihinsa.

Mutta tähänkin tarvitsemme niitä samoja varhaisen hoivan elementtejä: turvan, hyväksynnän, rakkauden, tuen ja rohkaisun. Eteenpäin kulkemista sopivan askeleen mitan kerrallaan.

On mahtavaa (ja tärkeää) alkaa tunnistaa tunteiden, ajatusten, toiminnan ja kehon yhteispeliä.

Esimerkiksi sitä, miten 

• omat ajatukset vaikuttavat tunteisiin tai käyttäytymiseen. Jos vaikka lähtökohtaisesti ajattelen, että ihmiset haluavat minulle pahaa, on ymmärrettävää, että toisten läheisyys tai lähestyminen voi pelottaa tai ahdistaa. Kehossa syke nousee ja kämmenet hikoavat.
• tunteilla on vaikutus ajatuksiin ja toimintaan. Jos esimerkiksi olen onnellinen, hakeudun mielelläni toisten seuraan ja uskon, että myös he pitävät minusta. Keho on rento ja avoin.
• oma käyttäytyminen vaikuttaa siihen, mitä ajattelen itsestäni tai millaisia tunteita koen. Jos esimerkiksi teen töitä ahkerasti ja sen seurauksena saavutan tavoitteita, voin kokea olevani tehokas ja aikaansaava.
• Tai jos kuljen hartiat lysyssä ja katse alaviistoon suunnattuna, suhtaudun sekä itseeni että ympäristöön hyvin toisella lailla kuin selkä suorassa ja katse eteenpäin kulkien.

Muutos kohti hyvää on aina mahdollista, kun ensin alkaa tunnistaa näitä omia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä sekä kehon reaktioita ja tuntemuksia. Muutos tapahtuu pieni askel kerrallaan: kokeillen, arvioiden, opetellen ja opittua kerraten. Aina lopputulos ei ole edes se, minkä sen alkujaan toivoo tai kuvittelee olevan. Muutoksen matka muuttaa usein myös päämäärää. Valmista ja täydellistä ei olekaan, elämän kuuluukin olla muuttuva ja keskeneräisyydessäänkin kaunis.