Miksi oivallus ei vielä riitä?
Miksi oivallus ei useinkaan vielä riitä muutokseen?
Hei, mä tajuan tän! Nyt mä vihdoin ymmärrän, mistä tässä on kyse, ja miksi musta tuntuu tältä. Tästä se siis johtuu, että koen näin ja käyttäydyn tällä tavalla!
Nämä oivalluksen hetket ovat timanttia! Kuin valo olisi sytytetty huoneeseen. Keskustelujen, kirjallisuuden, koulutuksen, terapian tai jonkin muun avulla syntyy oivallus - jokin tähän saakka hämärän peitossa ollut yhteys menneen ja nykyhetken välille - joka selittää omaa huonoa oloa tai kummallista käyttäytymistä.
Tekisi heti mieli rynnätä muutokseen! Nyt tämä saa riittää!
Miksi ihmeessä muutos on sitten usein niin takkuista? Tajuan kyllä, mistä on kyse ja mitä pitäisi tehdä, mutta huomaankin olevani yhä jumissa entisessä. Miksi?
Joskus yksinkertaisesti puuttuu riittäviä taitoja muutoksen tekemiseen. Jos esimerkiksi työelämässä on vaikeuksia toimia jämäkästi, ja vaikka sen ymmärtäisi johtuvan tiukasta ja kontrolloivasta kasvatuksesta, tarvitaan vielä taitoja toimia toisin. Täytyy ehkä opetella katsekontaktin ottamista ja siinä pysymistä tai oman mielipiteen ilmaisemista rohkeasti ja selvästi.
Toisinaan muutos on niin lujassa, koska myös vanhat tavat istuvat tiukassa. Tuttu tuntuu kaikesta huolimatta turvalliselta. Vaikka se ei tunnu hyvältä, tietää, mitä se pitää sisällään. Uusi pelottaa. Jos esimerkiksi haluaisikin osoittaa puolisolleen enemmän rakkautta ja syventää keskinäistä yhteyttä, aiemmista kokemuksista johtuen hylkäämisen pelko saattaa pyrkiä blokkaamaan tuon yhteyden. Silloin voidaan lähteä pohtimaan niitä pieniä muutoksia, jotka nyt ovat mahdollisia - luottamuksen vahvistamista vähitellen. Mietitään mahdollisia muutoksia ja niiden seurauksia.
Kolmantena esteenä muutoksen tiellä ovat usein toiset ihmiset. Lähellä olevat ihmiset saattavat reagoida hyvinkin voimakkaasti muutosyrityksiin. Moni suuttuu, loukkaantuu tai alkaa syytellä. Tarvitaan voimia ja viisautta käsitellä näitä ihmissuhteista nousevia vaikeuksia.
On siis varsin ymmärrettävää ja täysin inhimillistä, että muutos kestää yleensä pidempään kuin toivoisi ja tuntuu kivikkoiselta. Anna itsellesi aikaa ja ota vastaan apua ja tukea. Yksin ei tarvitse selviytyä.