Kahdensuuntainen avoimuus parisuhteessa - ja miten sitä voi lisätä?

Hyvinvoivan parisuhteen tärkeimpiä ainesosia on avoimuus. Se kuulostaa lähes itsestäänselvyydeltä, mutta monessa päällisin puolin hyvässäkin suhteessa on vaikea olla toiselle aidosti avoin. Avoimuus kun tarkoittaa sekä itselleen että toiselle rehellisenä pysymistä ja itsensä paljastamista tavalla, joka varsin ymmärrettävästi hirvittää tai ainakin arveluttaa. Jos kerron, mitä oikeasti ajattelen ja koen, miten toinen siihen suhtautuu? Loukkaantuuko hän? Pettyy kenties, suuttuu tai häipyy? Jos näytän itsestäni myös haavoittuneen puoleni, tulenkin tuomituksi vai lempeästi ymmärretyksi?

Avoimuus on kahdensuuntaista. Opettelemme ensinnäkin tunnistamaan sen, mitä itse koemme, tunnemme ja ajattelemme ja ilmaisemaan sen toiselle. Keräämme rohkeutemme ja harjoittelemme pukemaan sanoiksi sisimpäämme toista syyttelemättä tai mitätöimättä.

Se ei kuitenkaan vielä riitä. Meidän täytyy oppia sietämään ja säätelemään ahdistusta, joka nousee siitä, että toisella on asioista omat kokemuksensa, ajatuksensa ja tunteensa. Harjoittelemme siis pysymään uteliaan avoimena sille, mitä myös toisen sisimmässä tapahtuu. Saako hän olla eri mieltä? Voinko yrittää ymmärtää hänen näkemystään asioihin ja sitä, mistä hänen kokemuksensa rakentuvat?

Aito avoimuus antaa tilaa sekä omille että toisen kokemuksille. Se on matka, johon parisuhde meitä kutsuu. Se on myös matka, jossa tuskin koskaan tullaan täysin valmiiksi, mutta samalla ainut reitti aitoon, syvään yhteyteen, jossa molemmat voivat voida hyvin.

Avoimuutta voi alkaa harjoitella hyvin arkisissakin tilanteissa – sekä omien ajatusten ääneen pukemisessa että toisen kuuntelemisessa ilman, että alkaa heti kertoa takaisin omia mielipiteitään. Suuttumatta ja vetäytymättä. Voit vaikka ensi kerralla sanoa: Kerro lisää. Auta minua ymmärtämään, mitä tarkoitat.

Joskus tarvitaan ammattilaisen apua ja silloin esimerkiksi pariterapia voi tarjota turvallisen ja puolueettoman tilan harjoitella näitä asioita.